Muren - Muuri - The Wall

Denhär veckan har varit murens vecka. Ni vet dendär muren som ibland reser sig framför en. Ibland börjar allt med något smått, ett litet hinder, en negativ tanke som växer till sig och så är muren där. Och det känns som om du inte kom över den, under den eller omkring den.

Har under veckan sökt en öppning i akrylens värld, men har helt enkelt inte hittat den (än).  Jag är en god lyssnare, men av någon anledning hör jag inte färgernas och formernas språk. Så nu har jag då varit frustrerad, irriterad och betvivlande. 

Nå, det blev en målning framklämt iallafall. Placerade Sesiili framför muren. Hade ju kunnat göra livet lite lättare för mig och ritat murens stenar större! Är trött på detaljer - de ger mig bara huvudvärk och svullna fötter. Tänkte, att Sesiili kunde riva ner muren. Fast, jag vet inte, och dessutom lever Sesiili ett eget liv. Få se.
-----

Tämä viikko on ollut muurin viikko. Tiedättehän, muuri joka silloin tällöin seisoo siinä edessä. Joskus, alussa on kyse jostakin pienestä asiasta, pieni este, negatiivinen ajatus, joka lähtee kasvamaan ja sitten muuri on siinä. Ja yht´äkkiä tuntuu siltä kuin sen yli ei pääse, ei alta, eikä sen ympäri.

Viikon aikana olen etsinyt avauksen akryyliin, en vaan ole löytänyt sitä (vielä). Olen hyvä kuuntelija, mutta jonkun syyn takia en kerta kaikkiaan kuule muotojen ja värien kieltä. Ja nyt olen turhautunut, ärsyyntynyt ja epäileväinen.

No, pusersin kuitenkin piirustuksen. Maalasin Sesiili muurin edessä. Olisin nyt kuitenkin voinut olla vähän armoollisempi itselleni, niin että olisin maalanut isommat kivet! Olen väsynyt yksityiskohtiin - antavat minulle vain päänsärkyä ja paisuneita jalkoja. Ajattelin, että Sesiili voisi hajottaa muurin. Mutta, en tiedä, ja Sesiilihan elää myös ihan oma elämä.

-------

It has been the Wall-week. You know, the wall, that sometimes is right there in front of you. Sometimes it starts with something small, a small obstacle, a little negative thought, but it grows and grows and suddenly the wall is there. And you have a feeling that you can´t reach over it, under it or around it.

This week I´ve tryed to find an opening in acrylic, but I just haven´t found it (yet). I´m a good listener, but those shapes and colors, I just don´t hear them. I´ve doubted, been frustrated and annoyed.

But I managed to squeeze out a drawing. I put Sesiili in front of the wall. At least I could have had mercy with myself and drawn those stone bigger! I dislike details - they give me headache and swollen feet. I thought Sesiili could tear down the wall. But now, I´m not so sure, and Sesiili usually lives her own life.