Just in time

34cm x 24,5 cm,acrylic,cardboard

Förra hösten prövade jag med att blåsa på akrylfärg. På samma sätt som man gör med vattenfärger. Färg på pappret och så blåser du t.ex genom ett sugrör, så att färgen sprider sig. Ville pröva om jag orkar blåsa lite tjockare akrylfärg. Hah, kan berätta att det var tufft, mest blev jag bara yr. Efter det har jag målat vidare med vanlig pensel, och in i en fantasivärld hamnade jag. Eller kanske det är i djupet av Marianergraven?

-------

Viime syksynä kokeilin puhaltaa akryyliväriä. Samalla tavalla kun voi puhaltaa vesivärejä. Väri paperille ja ei kun pillillä puhaltamaan väriä erilaisiin kuvioihin. Halusin kokeilla pystynkö puhaltaa hivenen paksumpaa akryyliväriä. Ja voin kertoa, että taisi enemmän vain pyöryttää. Tämän jälkeen olen jatkanut taulun työstämistä tavalisella penselillä, ja fantasiamaailmaan jouduin. Tai onkohan se Mariaanien haudan syvyyksistä?

-------

Last autumn I wanted to try if I can blow on acrylic paint through a straw, the same way as on watercolors. I wanted to know how thick the paint can be. And I can tell you, I mostly went dizzy. After that I continued with an ordinary brush, and off I went to a fantasy world. Or is it in the depth of Mariana Trench?

This is the Way

60cm x 20cm, acrylic, canvas

Igår var det Vändag och i arbetet var våra buketter av orkidé, nejlika och ros en succé. Trevligt. Har under veckan funderat över vad vänskap är. William Shakespeare har skrivit om vänskap såhär (fritt översatt):

 "Vän är en sådan mänska, som känner mig sådan jag är, förstår varifrån jag kommer, vad jag varit med om, godkänner vad det blivit av mig och låter mig fortfarande växa."

Så är väl vänskapen som djupast. Vänskap är också ibland flyktigare, en stund i vardagen, att dela stegen med någon i livet, ibland kortare, ibland längre. Att vara närvarande i mötet. 

Till dessa funderingar om vänskap passar denhär målningen. Kanske två vänner på väg? 

---------

Eilen oli Ystävänpäivä ja töissä meidän kimput orkideasta, neilikasta ja ruususta olivat suosittuja. Mukavaa. Olen miettinyt ystävyydestä tällä viikolla. William Shakespeare on kirjoittanut ystävyydestä tällä tavalla (vapaasti käännetty):

"Ystävä, on ihminen, joka tuntee sinut sellaisena kuin olet, ymmärtää mistä olet tullut ja missä olet ollut mukana, hyväksyy sen, miksi olet tullut, ja yhä edelleen sallii sinun kasvaa."

Tällä tavalla ystävyys on syvimmillään. Ystävyys voi olla myös ohikiitävämpi, hetki arjessa, muutama askel yhdessä elämässä, joskus lyhyempi matka, joskus pitempi. Läsnäolo kohtaamisessa.

Näihin ajatuksiin sopii tämä maalaus. Ehkä kaksi ystävää matkalla?

---------

Yesterday was Valentine´s Day (Friend´s Day) and at work our bouquets of orchid, dianthus and rose was a success. Nice. I´ve been thinking about friendship this week. William Shakespeare has written about friendship in words like these:

" A Friend is one that knows you as you are, understands where you have been, accepts what you have become, and still, gently allows you to grow."

This is when friendship perhaps is as deep as it can be. Friendship is also more fleeting, a moment in the allday life, some footsteps together, sometimes a shorter journey, sometimes a longer one. A presence in meeting with others.

With these thoughts I think this painting fit in. Perhaps two friends on their journey?

“A friend is one that knows you as you are, understands where you have been accepts what you have become , and still, gently allows you to grow.” - See more at: http://stylegerms.com/famous-william-shakespeare-quotes/#sthash.qTNTfrlJ.dpuf

“A friend is one that knows you as you are, understands where you have been accepts what you have become , and still, gently allows you to grow.” - See more at: http://stylegerms.com/famous-william-shakespeare-quotes/#sthash.qTNTfrlJ.dpuf

Four oranges

21cm x 30 cm, acrylic, paper

När vi hade som kallast, en och en halv vecka sedan,  såg jag en dam i parken utanför oss. Hon bar på en nätkasse. Såg precis ut som om hon bar på apelsiner. Funderade på om apelsinerna hinner frysa under färden hem?
Vyn var trevlig med färgerna och solen som låg lågt. Idéen till målningen fanns där. Märker att andedräkten, tyvärr, "bollar upp sig" lite väl kraftigt på denhär skannade bilden. I själva målningen är den inte sådär kraftig.  

----

Puolitoista viikkoa sitten, kun oli tosi kylmää, näin rouvan vastapäisessä puistossa. Hän kantoi verkkokassia. Näytti ihan niinkuin kassissa olisi appelsiineja. Mietin, jäähtyyköhän ne matkalla kotiin?
Näkymä oli kaunis, värit ja aurinko joka oli matalalla. Siinä hyvä idea maalaukseen. Huomaan, että uloshengitysilma, valitettavasti, vähän liian paljon korostuu tässä skannatussa kuvassa. Oikeassa maalauksessa se ei ole noin voimakaasti esillä.
----

For one and a half week ago, when we had really cold weather, I saw a woman in the park, next to us. She carried a string bag. It looked like she had oranges in the bag. I wondered if the oranges would be frozen when she got home?
The sight was nice, with the colors and the sun, which is still very low. An idea for a painting was there. In this scanned picture the breath, unfortunately, pop out too much. It´s not that distinct in the real painting.

They´d dreamt about it

25,5cm x 33cm,acrylic,cardboard from shippingbox

 

Tror du på det? Att vi kan forma vårt liv med våra tankar, våra önskningar. Är det så att om du önskar något från djupet av din själ, gör du medvetet eller omedvetet val som leder i riktning mot uppfyllelse av önskan? Eller är det ödet, eller någon högre makt som för oss mot önskad riktning? Är det kanske en blandning, gäller bara att inte ge upp?

Målade denhär i höstas. Tankarna snurrade då visst mycket runt önskedrömmar och uppfyllelse av dem. Att inte ge upp. Det var Hemingways "Den gamla och havet", med teologi i bakgrunden var "fångst-undret" antagligen också med i tankarna.

Vet inte, om målningen nu är någon uppfyllelse av någon dröm men det var intressant att skrapa fram en bild.

---

Uskotko siihen? Että voimme muokata elämämme omilla ajatuksillamme, toivomuksillamme. Onko näin, että jos toivot hartaasti jotakin, teet tietoisia tai tietämättäsi valintoja, jotka johtaavat kohti toivomuksen täyttymistä? Vai onko se kuitenkin sattuma, tai jokin suurempi voima joka ohjaa toivottuun suuntaan? Vai onko se, sekoitus näistä, emme vaan saa antaa periksi?

Maalasin tämän syksyllä. Silloin pohdin ilmeisesti toivomuksien täyttymyksistä. Ettei anna periksi. Ajatuksissa oli mukana Hemingwayn "Vanhus ja meri", teologisen taustani kautta varmaan myös "saalis-ihmeteko". 

En tiedä, oliko nyt maalaus jokin toivomuksen täyttymys, mutta oli mielenkiintoista raaputtaa esille kuvan.

---

Do you believe in it? That we can mould our own life, with our own thoughts and wishes. Is it so, that if you wish something from the bottom of your heart, you do choices consciously or unconsciously, that direct you toward fulfilment of your wish? Or is it  faith, or a higher power that points you in desired direction? Or is it a combination, the point is not to give up?

I painted this last autumn. My thoughts circled around fulfilment of wishes. Not to give up. There was Hemingways " The Old Man and the Sea", and with theological background the "Miraculous catch of fish". 

I don´t know if this painting fulfilled somehow any of my wishes, but it was interesting to do a piece of scratch painting