 |
| 21 cm x 29,5 cm, acrylic and ink on paper |
Barndomsomrarnas spökhistoria ligger som bakgrund till denhär målningen. "Harrbåda-spöket" var namnet vi använde. Historien bakom spökhistorien är tragisk. Versionerna är några till antal. För mig berättades versionen om en ung dam, som druknade, när båten hon seglade med kapsejsade utanför Harrbåda udd, som då ännu var utan en ledfyr. Och efter händelsen kunde man se henne gå längs med uddens stränder och tända eldar, så att ingen annan skall gå samma olyckliga öde till mötes som hon. Någon hade också sett henne rida på en vit häst.
Jag är inte någon vän av spökhistorier, men denhär historien gick inte att undvika i bardomen, i o m att vår sommarstuga låg rätt nära den plats där händelsen ägde rum. Spökhistorien har uppstått antagligen någongång i början av 1900-talet och har alltid mellan varven levt mycket starkt på ytan. Många menar att det var fiskarna i trakten som hittade på spökhistorien, för att få ha sina fiskeredskap och stugor i fred från obehöriga.
Denhär historien låg alltså som bakgrund till målningen. Men nu märker jag, att den ridande damen fascinerar mig, och en helt ny berättelse har börjat gro någonstans i mina tankar. Har ingen aning om den berättelsen någonsin blir en målning men tankarna får jobba på. Så får vi se.
----
Lapsuuskesien kummitustarina on tämän maalauksen taustana. "Harrbådan neidoksi" me sitä aavetta kutsuttiin. Kertomus tarinan takana on traaginen. Versioita on muutamia. Versio joka minulle kerrottiin, kertoo nuoresta neidosta, joka hukkui, kun vene missä hän matkusti haaksirikkoutui, juuri niemen ulkopuolella, joka vielä silloin oli ilman majakkaa. Ja siitä lähtien hänet oli nähty kävelevän niemen rantaviivoja pitkin ja sytyttävän tulia, jotta kukaan muu ei joutuisi kohtamaan sama epäonnen kohtalo, kun hän oli kohdanut. Jotkut oli nähnyt hänen myös ratsastavan valkoisella hevosella.
En ole kummitustarinoiden ystävä mutta tämä tarina en voinut välttää lapsuudessa, koska meillä oli kesämökki aika lähellä paikaa missä kertomus oli tapahtunut. Kummitustarina sai alkuunsa joskus 1900-luvun alussa ja on tasavälein ollut voimakkaana pinnalla. Moni uskoo, että se oli kalastajat jotka keksivät tarinan, jotta ulkopuoliset jättäisivät heidän kalastusvälineet ja mökit rauhaan.
Tämä tarina oli siis tämän maalauksen tausta. Huomaan kuitenkin nyt, että nainen joka ratsataa hevosta kiehtoo minua. Aivan uusi tarina on kehittymässä ajatuksessani. En tiedä tuleeko sieltä koskaan esille maalausta mutta ajatukset saa jäädä taustalle kehittymään, niin katsotaan sitten.
----
The childhood´s summers´ ghoststory is the background to this painting. "The Maiden of Harrbada" we called the ghost back then. The background of the story is tragical. There are some versions. The version told to me was about a young woman, who drowned when the boat, on which she sailed, shipwrecked outside the point of Harrbada. It was before the lighthouse on the point was built. After that the young woman could be seen walking on the shores of the point, building up fires so no one else would meet the same destiny that she had met. Some had also seen her riding a white horse.
I am not a friend of ghoststories but this one was hard to avoid back then, since our summer cottage was quite near the place where the story took place. The story was probably first told in the beginning of 1900s and has every now and then been strongly on the surface. Many think that it was the local fishermen that first told the story, so their fishingtools and their small cottages would be left alone.
That story was the background to this painting, but now I realize that the lady on the horse fascinates me and an entirely new story is growing in my mind. I don´t know if it ever will pop up as a painting from inside my mind. But I leave it there and we´ll see.
Denhär historien låg alltså som bakgrund till målningen. Men nu märker jag, att den ridande damen fascinerar mig, och en helt ny berättelse har börjat gro någonstans i mina tankar. Har ingen aning om den berättelsen någonsin blir en målning men tankarna får jobba på. Så får vi se.
----
Lapsuuskesien kummitustarina on tämän maalauksen taustana. "Harrbådan neidoksi" me sitä aavetta kutsuttiin. Kertomus tarinan takana on traaginen. Versioita on muutamia. Versio joka minulle kerrottiin, kertoo nuoresta neidosta, joka hukkui, kun vene missä hän matkusti haaksirikkoutui, juuri niemen ulkopuolella, joka vielä silloin oli ilman majakkaa. Ja siitä lähtien hänet oli nähty kävelevän niemen rantaviivoja pitkin ja sytyttävän tulia, jotta kukaan muu ei joutuisi kohtamaan sama epäonnen kohtalo, kun hän oli kohdanut. Jotkut oli nähnyt hänen myös ratsastavan valkoisella hevosella.
En ole kummitustarinoiden ystävä mutta tämä tarina en voinut välttää lapsuudessa, koska meillä oli kesämökki aika lähellä paikaa missä kertomus oli tapahtunut. Kummitustarina sai alkuunsa joskus 1900-luvun alussa ja on tasavälein ollut voimakkaana pinnalla. Moni uskoo, että se oli kalastajat jotka keksivät tarinan, jotta ulkopuoliset jättäisivät heidän kalastusvälineet ja mökit rauhaan.
Tämä tarina oli siis tämän maalauksen tausta. Huomaan kuitenkin nyt, että nainen joka ratsataa hevosta kiehtoo minua. Aivan uusi tarina on kehittymässä ajatuksessani. En tiedä tuleeko sieltä koskaan esille maalausta mutta ajatukset saa jäädä taustalle kehittymään, niin katsotaan sitten.
----
The childhood´s summers´ ghoststory is the background to this painting. "The Maiden of Harrbada" we called the ghost back then. The background of the story is tragical. There are some versions. The version told to me was about a young woman, who drowned when the boat, on which she sailed, shipwrecked outside the point of Harrbada. It was before the lighthouse on the point was built. After that the young woman could be seen walking on the shores of the point, building up fires so no one else would meet the same destiny that she had met. Some had also seen her riding a white horse.
I am not a friend of ghoststories but this one was hard to avoid back then, since our summer cottage was quite near the place where the story took place. The story was probably first told in the beginning of 1900s and has every now and then been strongly on the surface. Many think that it was the local fishermen that first told the story, so their fishingtools and their small cottages would be left alone.
That story was the background to this painting, but now I realize that the lady on the horse fascinates me and an entirely new story is growing in my mind. I don´t know if it ever will pop up as a painting from inside my mind. But I leave it there and we´ll see.
No comments:
Post a Comment